Tarkkaan ottaen en halua hiilaria, mutta haluaisin jotain helppoa syötävää. Leivän tai puuron syöminen aamupalaksi on helppoa. Riisin syöminen lihakastikkeen kanssa on helppoa. Kaaliraaste tökkii, mutta se on nopea ja helppo lisuke: juustohöylällä sopiva kasa lautaselle ja siinä se. Toki voisi tehdä kasvissoseita, jos jaksaisi.

Hassu juttu, että vaikka pidän itseäni kaikkiruokaisena, niin eräitä asioita ei vain voi sulattaa. Jostain syystä olen aina ajatellut, että kala ei sovi aamupalalle. Kun ensimmäisen kerran luin BioSignaturesta, pihviaamiainenkin tökki ajatuksena, mutta arvelin, että siitä voisi vielä päästä yli, ja niin kävi. Aamupalapihvi oli oikeastaan aika hyvää, harmi ettei sitä raaski kovin usein syödä. Kala taas – vaikka aamiaisbuffet on unelmien täyttymys, sillit ja silakat eikä edes savukala ei vain ole maistuneet. Tässä yhtenä aamuna arvelin, että voisin ottaa aamuproteiinini pippurimakrillin muodossa, ei kai se nyt niin iso juttu ole. Oli se. Vaikka makrilli sinänsä on hyvää, niin toista kertaa en yritä sitä aamulla. Todella vaikea juttu pinnistellä sitä kurkusta alas.

Elämä tuntuu nyt muutenkin vaikealta. Edessä on perunkirjoituksen laatimista, lesken tukemista, hautajaiset, veneen nosto ja vielä pitäisi arjestakin jaksaa selvitä ja olla vanhempi lapsille. Tunnen huonoa omaatuntoa harrastuksistani, ja huonoa omaatuntoa jos en mene harrastuksiin. Miten tätä aikaa on näin vähän?

Puhumattakaan töistä. Minua vaivaa paha aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko. Kroonisesti. Ehkä minulla on ollut siihen aina taipumuksia, mutta ensin isä ja sitten puoliso ovat pitäneet minut tiukasti ruodussa. Ja niin sitten olen päätynyt valintoihin, jotka eivät aina ole olleet omia. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että MIKÄÄN ei huvita. Nykyinen työ ahdistaa, mutta sitä ei enää ole jäljelläkään kuin pari vuotta. Toisaalta voisin pyrkiä eteenpäin tällä saralla, joskin tällä hetkellä näyttää siltä, että pitäisi kuitenkin siirtyä jonnekin muualle jatkamaan. Voisin suunnata polkua opetuksen suuntaan. Juuri kesällä haaveilin, että saisin vielä joskus pitkän kesäloman, kuten koululaisena. No, opettajana siihen olisi mahdollisuus. Mutta opettaa nyt vuodesta toiseen samaa – ja ilmeisesti opetussuunnitelmatkin muuttuvat koko ajan päättömämpään suuntaan: opetetaan laajasti mutta pinnallisesti. Ns. oikeat työt – olisiko minusta siihen? Tuntuu että bullshit-sietokykyni alkaa olla historiallisestikin matala. Olen aina ollut turhaa lätinää ja muodollisuuksia vastaan, ja tällä hetkellä en halua sitä tippaakaan enempää elämääni. Ja sitten, ns. elämäntapatyö, se, että tekisin jotain mikä on minulle tärkeää – elääkö sillä? Kyllä varmasti, mutta elääkö sillä puolison toivomalla elintasolla? Olisinko itse valmis laskemaan elintasoa? Ja olisinko valmis päättämään avioliiton sen takia? Puoliso muistuttaa, että asunnon maksaminen ja säästäminen on vanhuuden varalle, ja jos nyt valitsisi elämisen matalalla elintasolla, mitä jäisi käteen eläkeiässä? Ja mitä silloin pitäisi jäädä käteen?

Lähdin eilen joogaan vähän äkkiarvaamatta. Outo juttu, en oikein päässyt virittäytymään, vaan ajatukset harhailivat. Yleensä näin ei ole käynyt. Mieleen jäi myös kaihertamaan edeltävältä joogatunnilta kuulunut laulu. Kundalini-joogatunnit päätetään lauluun Long time sun, ja voi miten kuulosti kauniilta ja ihanalta, kun koko luokka lauloi yhteen ääneen levyn kanssa. En ole ihan hirveästi innostunut kundalini-joogakokeiluistani, se tuntuu usein hyvin oudolta ja vieraalta, mutta ehkäpä annan sille vielä tilaisuuden. Tosin voi tätä laulua laulaa ihan itsekin, kuunnelkaapa:

Minulla ei vielä rutiini kestä ihan mitä tahansa. Nyt lähti hienoiseen luisuun, kun lähiomaiseni menehtyi äkillisesti ja kiisin hätiin. Pullakahveja on juotu vähän joka päivä. Muut ateriat ovat kyllä sujuneet mallikkaasti, vaikka liikuntaan ei olekaan ollut tilaisuuksia ja voimia. Luulisin, että tästä kyllä selvitään.

IHerbistä tuli taas parit lähetykset, mutta mielestäni tilaamaani betaiini-suolahappoa en löytänyt. En sitten tilannut, ja piti kipittää luontaistuotekauppaan, että pääsee testaamaan, tuottaako vatsani happoa ollenkaan. Ainakin testin ensimmäinen osa ei tuottanut mitään tuntemuksia. Hormonidieetti-kirjan mukaan, jos oikein muistan, alentunut vatsahappotaso häiritsee sinkin (ja monen muunkin ravinteen) imeytymistä, ja häiriintynyt sinkin imeytyminen taas ei päästä vatsahappotasoa normalisoitumaan. Jos suolahappovalmistetta käyttää aterian yhteydessä, sinkki alkaa imeytyä ja valmisteen käytön voi sitten pikku hiljaa ajaa alas.

Yksi loistotuote tilauksesta löytyi, nimittäin Emerald Balance -viherjauhe. Lueskelin purkin kyljestä “ohranorasjauhe, spirulina, chlorella, no näitähän minä käytänkin”, mutta lisäksi siinä on jos jotakin hedelmäjauhetta. Maku on niin makea että en tiedä, onko tämä muka oikeasti terveellistä. Toivotaan että on, tosi hyvää! Pilleriä on nyt joka lähtöön, mutta niitä en osaa sen kummemmin kehua, kauhea nieleskely niissä joka tapauksessa on.

Tuulihousujen vyötärö on löystynyt viimeviikkoisesta. Se ei kyllä ole pelkästään hyvä juttu, sillä housut ovat melko uudet…Mutta ihanaa silti!

Kummallista. Kaksi viikkoa mainiota syömistä takana, ja nyt alkaa nälkä vaivata iltapäivisin. Mistä on kyse? Syönkö liian vähän?

Päivän menu:

aamupala: minuuttisämpylä (1 muna, 3rkl mantelijauhoa, 1rkl vehnänalkioita, 1 rkl voita), juustoa, kinkkua, tomaattia, kurkkua ja pinaattia. Pari parapähkinää. -ehkä niukempi kuin ennen, mutta jaksoin hyvin lounaaseen saakka

lounas: naudan ulkofilettä n. korttipakan kokoinen pala, pinaattia, tomaattia, kurkkua, kaalia, porkkana, muutama raakaranskis raakaketsupilla, oliiviöljyä. Ei riitä!

välipala: 1,5 dl turkkilaista jugurttia, pensasmustikoita, pellavansiementä.

päivällinen: jaa-a, saapa nähdä. Ehkä linssikeittoa ja jotain lihalisää, se pitää hyvin nälkää.

Yleensä en päivällisen jälkeen tarvitse iltapalaa, mutta tänään aion nauttia pullaa. Sitä ennen lenkille!

 

 

Jostain syystä olen tuntenut palavaa tarvetta treenata salilla testosteronia boostaavasti, joka raamatun mukaan tarkoittaa 40-70 sekunnin lyhyitä sarjoja: 5-10 toistoa, ja sarjojen välillä 2-4 minuutin tauot. Aika kivaa se oli, mutta en tiedä olisiko kuitenkin syytä jättää tauot vähän lyhyemmiksi, jolloin treeni tukisi kasvuhormonia. Tänään tytär oli synttäreillä Hoplopissa, enkä viitsinyt ajella edestakaisin, joten menin kauppakeskuksen KAUPALLISELLE salille. En muista, koska olisin viimeksi ollut. Sen muistan, että se oli silloin, kun palautin Fressin magneettikortin ja käytin korttipantin treeniin. Fressikään ei ollut samanlainen kodikas ja kiva sali kuin silloin kun siellä kävin 2000-luvun alussa, vaan siellä oli legioona crosstrainereita ja tehokkaan värisiä vempeleitä. Kuten oli tälläkin salilla. Ei siellä ollut edes kyykkyä varten räkkiä, vaan paha Smiths-tyyppinen kone ja yksi tanko, johon ei tietenkään pysty laittamaan riittävästi painoja.

“Vastoinkäymisistä” huolimatta sain kuitenkin treenattua. Salilla oli lisäksi jännittäviä venyttelyvempeleitä, ja sellaista kokeillessa tuli varmaan suunnilleen kaikki tarpeellinen venytettyä. Lisäksi siellä oli NiQaMa-tuoli, jossa rentouduin, meditoin ja venytin selkää. Lisäksi pääsin suihkun lisäksi saunaan, se oli kyllä aivan ihanaa! Mutta jos saan treenata työpaikan yhteydessä 32 euron vuosimaksulla, niin valintani kohdistuu ehdottomasti sinne.

Painon lisäksi myös vyötärö oli kutistunut: 2,5 senttiä! Hurraa! Edellinen mittaustulos toki oli sieltä blogin alusta, ei dieetin.

Nyt on mieli maireana kuin kissalla kerman äärellä. Ensimmäinen viikko takana kunnon unia ja insuliinia tasaavaa dieetiä, ja painoa on lähtenyt kilo. Hyvä! Nälkäkään ei ole väijynyt vaan olen syönyt oikein hyvin. Välillä olen kyllä hieman sinnitellyt, että jaksan seuraavaan ateriaan, mutta päivällisen jälkeen en tarvitse enää iltapalaa. Tämä on jotenkin minulle tyypillinen skenaario: iltapäivällä on ihan koko ajan ihan kamala nälkä, joka laukeaa kun kotona pupeltaa paketin leipää, mutta jos päätän, että päivällinen on viimeinen ateria, niin parissa päivässä maha ymmärtää, että näin on, ja nälkä on vasta aamulla.

Näyttäisi, että minulle sopiva ruokailurytmi on aamupala klo 7, lounas klo 11, iso välipala klo 14 ja päivällinen klo 17. Täytyy tuohon iltapäivän välipalaan vähän panostaa, ja aikidopäivinä täytyy varmaan ottaa toinen välipala siinä viideltä, ja päivällinen sitten hyvin myöhään. Viimeksi kävin hakemassa Shasan smoothien ennen treeniä, ja se oli hyvä, vaikka treenin jälkeinen nälkä oli kyllä järkyttävä.

Toivotaan, että jatko sujuu yhtä hyvin. Olen todella mielissäni Hormonidieetti-kirjan kokonaisuudesta, sillä vaikka monista sen sisältämistä asioista olen lukenut muualtakin, eivät palaset ole koskaan oikein loksahtaneet kohdalleen. Jopa se, että normaalipainoisuus ei ole kiinni pelkästä energiataseesta kaloreita sisään = kaloreita ulos. Toivottavasti pääsen juttelemaan Kaisan kanssa huomenna Tulevaisuus-torilla, olisi vähän asiaa.

Olen nyt ehkä torstaista saakka yrittänyt mennä nukkumaan ajoissa, vähentää stressiä ja välttää hedelmiä sekä viljatuotteita ja sokeria. Ainakin leukaperän finnit ovat lähteneet, hip hurraa! Arvelinkin, että sokeri niitä siellä kasvattelee, mutta ei riittänyt oma tahdonvoima sinällään.

Luin Hormonidieetti -kirjan loppuun, ja tulihan siitä vähän tunne, että yksi jos toinenkin hormonitaso on vinksallaan. Mielenkiintoista oli lukea, että jos haluaa nostaa testosteronitasoa, pitää treenata raskailla painoilla JA pitää sarjojen välillä 3-4 minuutin tauko. Täytyy jossain vaiheessa kokeilla sitäkin, sillä kirjan mukaan testosteroni on hormoni, josta elimistö tuottaa myös naishormoneja. Voin kyllä edeltä käsin kertoa, että 3-4 minuutin tauko tulee minulle olemaan tosi haastava. Mitä siellä salilla voi sellaisen ajan tehdä? Ja jokuhan hyökkää laitteelleni sillä aikaa! (Huom. laite = kyykkyräkki, ei mikään vimputin, joita kirja myös kehottaa välttämään.) Ehkä yritän harjoitella rentoutumista, ja treenata aikaisin aamulla, kun salilla ei vielä ole muita.

Ehkä kirja toimii lähinnä johdatteluna ja lämmittelynä kehon hormonitasojen korjaamiseen. Muutama asia on jäänyt hieman kaivelemaan, mutta aion kysyä niistä Kaisalta tilaisuuden tullen. Voi olla, että olen liikaa yhdistellyt dieettijuttuja, ja osa ohjeista koskee yhtä ja toinen toista. Eniten mietityttää se, että ruokailut neuvotaan keskittämään aterioiksi (ateria=aina kun syöt) ja niitä olisi hyvä olla 3-4 h välein. Joka aterialla tulisi nauttia kasviksia, proteiinia ja rasvaa (tosin sen rasvan taisin lisätä itse, mutta sivuseikka). Ihan hyvä, ostan tämän. Mutta lisäksi suositellaan viherpirtelöitä ja toisaalta olen vakaasti siinä käsityksessä, että eräs viherpirtelön juttu on siinä, että siinä on vain vihreää ja hedelmää, ei proteiinijauhetta tai siemeniä tms. Siksi viherpirtelön pitäisi olla erinomaisen hyvin sulavaa ruokaa, ja mahalla on helppoa kun se voi hoitaa hyvinsulavat pois nopeasti, eivätkä ne jää lillumaan pitkäksi aikaa enemmän prosessointia vaativan lihan kanssa. Toisaalta, kirjassa puhutaan myös siitä, miten ruoansulatuksemme on heikkoa vähäisen vatsahapon erityksen vuoksi ja ohjeistetaan sen korjaamiseen. Olisiko se sitten se salaisuus?

Luulen, että otan kirjasta vielä uusintaluennan, kunhan ensin yritän neljä viikkoa keskittyä näihin insuliinijuttuihin sekä muutamaan perusjuttuun: uni, rentoutuminen, vesi, suoliston toiminta  – ja ehkä vielä maksakin.

Raportoitavaa ei juurikaan ole. Olen noudattanut lähes tunnollisesti neljän minitreenin viikkoa, ja aikaa jäisi sen puolesta myös aikidolle, mutta muut kiireet ovat sen estäneet. Syöminen on ollut edelleenkin melko hiilihydraattivoittoista. Olo on keveämpi, mutta vaaka sanoo 500g. Ehkä se on lihasta, eilen tapaamani terveydenhoitaja kehui lihaksiani. Se ilahdutti, vaikka lihasten päällä onkin reipas rasvakerros. Nyt on kuitenkin aika ottaa järeämmät ruokavaliokeinot käyttöön.

Ostin Kaisa Jaakkolan (BroccoliPrincess) kirjan Hormonidieetti, huolimatta siitä, että nimi koostuu kahdesta rumasta sanasta. Kirja on minusta tosi hyvä: selkeä ja johdonmukainen ja vielä vakuuttavakin. Perheen skeptikkoa en usko sen vakuuttavan, mikä hieman surettaa, mutta minä se perheen paino-ongelmainen olen. Olen lukenut kirjaa nyt aika paljon, ja vaikka hormonitasot voivat olla monessakin suhteessa pielessä, ajattelin ensimmäisenä selättää insuliinin. Muita hormoneja, joiden epätasapainotiloja kirjassa käsitellään, ovat kortisoli, kasvuhormoni, kilpirauhashormoni sekä sukuhormonit. Luulen, että muut ongelmat, jos eivät korjaudu jo tällä, tulevat paremmin esiin, kunhan pääsen tästä vararenkaasta ja kengurupussista eroon.

Mitä aion nyt tehdä? Pari asiaa:

1) Nukkumaan kymmeneltä. Kokeilin tätä jo joitain vuosia sitten, ja se oli hyvä. Mutta tiedättehän, illalla on niin ihanaa kun lapset ovat vihdoin sängyissään. Hekin joutuvat aikaistamaan nukkumaanmenoaan.

2) ruoansulatusentsyymi käyttöön. Otetaan ravinnosta kaikki irti!

3) säännöllinen reilu kalaöljytujaus, monivitamiini sekä b-vitamiini

4) kuitulisä. Nyt on hyvä heti käyttää joskus ostamani psyllium pois!

5) ruoka: keskityn syömiseen, en puuhaile muuta.  Aamupalalla reippasti laadukasta proteiinia (lihaa, munaa, ehkä kalaakin), ja kaikilla aterioilla myös proteiinia ja rasvaa. Maitoa vain rasvaisena ja vähän sellaisenakaan. Kuitua palkokasveista, siemenistä, pähkinöistä ja rajoitetusti täysjyväviljoista. Viljat mielellään 1-2h liikunnan jälkeen (tästä tulee vaikeaa). Insuliiniherkkyyttä voi parantaa myös kanelilla, sarviapilalla, valkosipulilla tai vihreällä teellä (oli siellä eksoottisempiakin aineita). Aterioiden lisukkeina runsaasti kasviksia: kaaleja, porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa, tomaattia ja kurkkua. Hedelmät, ja etenkin kuivatut hedelmät ihan minimiin.

6) ruoan glykeemistä kuormaa voi alentaa lisäämällä juomaveteen (aterioiden yhteydessä, säästää hampaita) sitruunamehua ja ruokiin viinietikkaa.

Katsotaan mihin näillä pääsee!

Vaikka aikidoon en nyt olekaan päässyt, joogassa yritän käydä kerran viikossa. Minusta on ihanaa, että Tampereella on Om Yoga -koulu, jossa on joogatunteja lähes joka päivä, joten voin sujahtaa tunnille aina, kun sellaiselle löytyisi aikaa ja tarvetta. Ja tarvettahan löytyy. Erityisesti sanon itselleni aina kuten Paula-ohjaaja kerran harjoituksessa sanoi: ajattele antavasi tämän harjoituksen lahjaksi kehollesi. Kuulostaa välillä vähän kornilta, mutta viesti uppoaa mieleen silti: itseään täytyy hoitaa ja helliä, ja se ei tapahdu mättämällä kauhea kasa hiilaria, rasvaa ja alkoholia.

Ei raportoitavaa, paitsi että tunnen oloni tyyneksi ja vakaaksi. Harvinaisen tyyneksi ja vakaaksi. Oikein mukava tunne.

Hömppäosuutena tein Helmen Mikä jumalatar olet -testin. Tässä syväluotaava tulos:

Olet Athene, viisauden ja käsityötaidon jumalatar

Tärkeimmät luonteenpiirteesi ovat järkevyys ja looginen ajattelu. Olet taitava strategi ja pystyt ohjaamaan toisiakin haluamaasi suuntaan. Olet yleensä monipuolisesti lahjakas.

Miessuhteesi ovat toverillisia. Sinulla on myös taipumus suhtautua kumppaniisi hivenen opettajamaisen alentuvasti.

Athene-arkkityypin vaarana on tunne-elämän köyhyys.

Athenen viesti sinulle on: usko omiin voimiisi. Hän kehottaa sinua taistelemaan rohkeasti sen puolesta mihin uskot ja luottamaan siihen, että sinulla on riittävästi voimia viedä asiasi loppuun asti. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista!

Testin pohjana on Merja Hirvisaaren kirja Sisäinen jumalatar.

En kyllä tiedä, miten olisin vastannut kysymyksiin “Mikä xyz olisit”, joten ehkä vastauksiin tuli enemmänkin se, mistä pidän. Jotenkin minusta ainakin teoria toiveesta kuvastuu ensimmäisessä kappaleessa, haluaisin olla järkevä ja looginen. Mutta olenko? Ehkä, mutta siitä huolimatta haluan aina heittää järkevyyden ja logiikan romukoppaan. Taitava strategi en ole ainakaan käytännössä. Ja lahjakkuuskin…no, makuasia. Mutta se pitää paikkaansa että miessuhteeni ovat toverillisia ja niin haluankin niiden olevan. Jos jotain inhoan niin naiseksi heittäytymistä miesseurassa. No jaa, mutta en nyt oikeastaan kyllä tunne ketään bimboa muutenkaan, eli oliko tässä nyt mitään uutta.  -

Joka tapauksessa Athenen viesti on oikein hyvä, se pitääkin tallettaa sydämeen ja vaalia siellä.

Olen kyllä erittäin kehno tässä raportointipuolessa Muutamana päivänä söin leipää omasta mielestäni liikaa (no kyllä oikeastikin) ja siihen loppui Kiloklubin käyttö. Myös yletön muu rehkiminen syö voimia kuntoilulta. Näistä syistä päätin antaa Berardin minimaaliharjoittelulle tilaisuuden. En halua olla läskibloggaaja lopun ikääni enkä halua että elämäni pyörii liikunnan ympärillä. Minulla on muutakin tekemistä. Ensimmäisen viikon aikana painokaan ei muuttunut miksikään huolimatta erittäin kohtuullisesta syömisestä, mutta en tiedä viitsinkö niitäkään vahdata. Kahdentoista viikon jälkeen sitten.

Minimaaliharjoitusta varten piti käydä ostamassa samanlainen leuanvetotanko kuin Outillakin on. Ehkä se saattoi jopa olla syy koko juttuun…kuka tietää….

Ehkä osan vedosta vei ikävä kihomatohavainto torstaina. Perjantaina matolääkettä naamariin ja lauantain kului hyvin pitkälti petivaatteita pestessä ja tuulettaessa. No, joskushan nekin on hyvä pestä, ja näillä keleillä kuivuvatkin järkevästi. Kone lauloi koko lauantain. En tiedä, kuinka hyvin kihomadot skaalautuvat muihin loisiin, mutta ehkäpä ruokavaliota voisi säätää hieman matoepäystävällisemmäksi. Tätä olen pyöritellyt myös mielessäni jo jonkin aikaa.

Mutta nyt sitten unohdan kaikenmaailman läskeilyt hetkeksi, ja keskityn ensi viikolla alkavaan doulakurssiin. Synnytys on kiinnostanut minua jo lukioikäisestä asti, jolloin haaveilin pääseväni Tammisaareen synnyttämään, ja opiskelevani kätilöksi. Harmi, etten ensimmäisenä vuonna päässyt pääsykokeisiin, sittemmin tuli vastaan kaikkea muuta ja haave unohtui. Nytkin voisi vielä ehkä opiskella, työaikaa olisi jäljellä ihan reippaasti, mutta paluu koulunpenkille parikymppisten tyttösten kanssa on ehkä vähän liikaa.

Olen hieman rajoittanut puuhailua, ja siten saanut hieman enemmän energiaa teholiikuntaan. Käytän Kiloklubia nyt syömisten tarkkailuun ja samalla kartoitan myös hieman liikuntaa. Tekee vaihteeksi hyvää nähdä mustaa valkoisella energiasisällöistä. Harmittaa Kiloklubin prosenttiajattelu, esimerkiksi ininä siitä, että laihduttajalla niin ja niin monta prosenttia pitäisi olla sen ja sen tehoista liikuntaa. Minusta pitäisi enemmänkin ajatella absoluuttisia määriä. Jos merkitsen sinne tuntitolkulla siivousta ja kävelyä ja muuta näperrystä, ei kai se tarkoita, että joudun sen lisäksi kuntoilemaan kuin mielipuoli, enemmän kuin sellaisena viikkoa, jolloin hyötyliikuntaa ei ole. Tai jos energiankulutukseni on alakantissa, ja päivään sisältyy herkkuja, niin jos herkkujen osuus on tiettyä prosenttiosuutta suurempi, saan punaisen pallon. Eli jos syöt herkkuja, kannattaa vetää kaksin käsin myös muuta ruokaa

No, samapa tuo, mitäpä tuosta kun itse tiedän asian oikean laidan. Olen nyt monta vuotta syönyt vapautuneesti hyvälaatuista ruokaa (ja sitten myös ei ihan niin hyvälaatuista, ja tulokset ovat tässä), joten on ihan hyvä palata takaisin toimiviin perusjuttuihin. Minulle sopii se, että en syö illalla kuuden jälkeen. Tästä kellonajasta ei ole pakko pitää orjallisesti kiinni, mutta siis päivällisen jälkeen ruokakaappi säppiin. Sen myöhäisempi syöminen on minulle ihan pelkkä paha tapa, josta voi helposti oppia pois ja pienentää päivän energiansaantia merkittävästi. Myöskin perinteinen sokeri ja rasva vähemmälle tuottaa ihan kätevästi tuloksia. Ei sitä rasvaa nyt pelätäkään tarvitse, kunhan vähän harkitsee montako voileipää sopii syödä. Uskon että tuloksia nähdään.

Tämän valossa on hieman tuskastuttavaa lukea tällaista tekstiä aina niin asialliselta saitilta Precision Nutrition. 32 minuuttia liikuntaa viikossa. Ei ruokavaliota – paitsi vähän.

Ongelmani on, että olen aina innokas kokeilemaan. “Ooh, mitähän tuloksia tällä saa?” Kärsivällisyyteni ei vain riitä tulosten odotteluun, sillä aina löytyy jotakin uutta kokeiltavaksi. Mutta tässä kokeilussa olisi vielä yksi puoli – juuri tulin ajatelleeksi, miten paljon energiaa käytän liikunnan ja ruokavalion pähkäilemiseen ja toteuttamiseen. Jos siirtyisin tällaiseen MED (minimal effectual dose) -ajatteluun saisin paljon resursseja muuhun. Esimerkiksi sen pohtimiseen, mitä teen isona.